Vuoden viimeiset ja uuden vuoden ekat viikot on ehkä talven parasta aikaa.
Joulun odotus, alet ja uusien lahjojen tutkiminen ja käyttöön valjastaminen.
Minä, niin vanhaan ja tuttuun tottuneena ja lihasmuistiin painuneena, en osaa yksinkertaisesti käyttää uutta kameraani! Kiitos Isopukille(Isohukalle) tästä lahjasta.
Tai osaan, mutta uusien nappien paikan muistaminen tuottaa välillä harmaita hiuksia ja ARGHT "kohtauksia".
(Canonistina olen ja pysyn, henkeen ja vereen).
Joulun jälkeen automatkat on muuttunut enemmän ja vähemmän hupaisiksi meillä Isohukan kanssa, etenkin jos matkaamme uusiin kohteisiin ja kartta on tarpeen.
"Käänny seuraavasta risteyksestä oikealle".
Navigaattori! Ihan huippu laite. Tämä joululahja oli Isohukalle, pikku tontulta (Kuka lie onkaan..;))
Isohukka: "Hmmm, missähän tätä navia pitäis säilyttää tai kuljettaa...?"
Minä: "Teenkö sille suojapussin?"
Isohukka: "Jooo! Jos sä viitsit..?"
Miten vihjaileva keskustelun alku.
Uudenvuoden aattoaamuna suojapussi valmistui. Edellisenä iltana valittiin kangaslaatikosta kankaat, mistä se tehdään ja Isohukka kertoi toiveista, mitä haluaisi.
Toiveena oli:
- Ettei heti tulisi mieleen, että siellä on navigaattori
- Oma tasku johdolle
- Suhteellisen istuva pussi, ettei se hölsky pussissa
Tässä se sitten on, navigaattorin suojapussi.
Eipä heti tulisi mieleen, tuolla olevan navigaattori.
Päällikankaat ovat puuvillaa ja sisällä oleva vuorikangas on fleeceä.
Kaavat sommittelin navigaattorin mukaan, mittaa, ompele, leikkaa, mittaa, leikkaa, ompele, kunnes kumpikin pussi istui toisiinsa ja navigaattoriin.
Nyt reilun viikon untuvilla nukkuneena voin sanoa, että RAKASTAN ♥
! Ihanaa miten lämmin on nukkua untuvapeitolla!
Aikaisemmin nukuin peitolla + torkkupeitto jos kämppä viileni turhan kylmäksi, nyt riittää yksi peitto, joka ei paina yhtään mitään.
Suosittelen!
Kiitos Isohukan vanhemmille näistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti